13020225_10209623346249200_2041205125_n.

Nyt on kerrottu äidille. Ja isälle. Ja lapsille.

Äiti oli pahoillaan mutta ymmärtäväinen. Faija vitsaili humoristiseen tapaansa, että voisin alkaa vetämään erokursseja, kun noita erojakin on takana jo useampi. Hyvä faija! Ei pöllömpi idea.

Ja lapset. Olen ihan varma, että tyttäreni tiesi, oli pienessä kymmenvuotiaan päässään rakentanut jo selviytymisstrategian. Itselleen, pikkuveljelleen, äidilleen. Ja isälleen. Iloisena ja reippaana suunnitteli uutta elämää uudessa-vanhassa-kotikaupungissa.

Mutta se pikkuveli. Se kysyi ensimmäisenä: Eikö meillä ole sitten enää iskää? No tottakai on. Teillä on aina äiti ja iskä. Ja sitten alkoi pikkumiehen suupielet kääntyä alaspäin ja silmät kostua. Äidin sydän meinasi haljeta syyllisyydestä, jota Diktaattori nautiskellen lietsoi katseellaan pöydän toiselta puolelta. Surun syynä oli se, että pitää vaihtaa koulua. Ei auttanut selitys, että sieltä saa lisää kavereita ja että koulu on itse asiassa tuttu vaikka luokka on eri. Ei auttanut sekään, että nykyiset koulukaverit säilyvät isän luona ja niitä näkee lomilla ja viikonloppuina. 

Sillä kaikkein surkeinta oli se, että syksyllä tulevilla kolmasluokkalaisilla on HAMPURILAISPÄIVÄ. Sitä me itkettiin yhdessä lohduttomina - äiti helpotuksen kyyneleitä, pikkumies aidosti surren menetettyä herkkulupausta. Isosiskokin ihmetteli, että ei kai pelkkiä hamppareiden takia nyt kannata surra ja äiti tietenkin ehdotti, että pidetään oikein iso hampurilaispäivä keskenämme syksyllä. Se vähän helpotti.

Ja seuraavana päivänä lapset jo miettivät tulevaa. Tuleeko sulle sitten uusi mies? Ei tule, ei ainakaan nyt, ehkä joskus, jos sopiva löytyy. Ja lapsilla oli valmiina kriteerit sopivalle: Sillä täytyy olla koira tai ainakin sen täytyy tykätä koirista. Sen täytyy tankata äitin auto, koska äiti ei osaa tankata. Sen täytyy ostaa kaupasta aina Fazerin sinistä. Ja pikkumiehen mielestä sen pitäisi olla rikas, sillä pitäisi olla ainakin kolmetoista miljoonaa, joista se voisi antaa hänelle ainakin pari. Ei se raha kuulemma tärkeää ole, vaan se kaikki kiva mitä sillä voi ostaa.

Käviköhän tämä treffi-ilmoituksesta?